Tunnelma:
Sumuinen laakso, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Lempeä katse keskellä villiä luontoa – kuin lämmin muisto, joka ei koskaan haalistu.
Teoksen tarina:
Kultainennoutaja seisoo kivikkoisella polulla, taustallaan vanha kivisilta ja hylätty linna. Hän ei etsi ketään – hän odottaa. Tämä koira kantaa mukanaan kaikkia niitä hetkiä, jolloin joku tuli kotiin, tai ei tullutkaan. Hänen olemuksessaan on jotain pyhää: huolenpitoa ilman ehtoja, läsnäoloa ilman sanoja. Hän ei ole vain koira – hän on lupaus, että hyvyyttä on yhä olemassa.
