Tunnelma:
Kaupunki nousee sumun keskeltä kuin muistikuva. Hiljainen, liikkumaton – mutta valot palavat, kuin jokin olisi yhä käynnissä. Tämä ei ole matkakuva. Tämä on varjokuvitelma tutusta kaupungista, sellaisena kuin se voisi olla unessa.
Teoksen tarina:
Rakennus seisoo järven rannassa, vanha ja vakaa. Sen ylle kohoaa torni, joka ei kuulu siihen – mutta nyt se on osa kokonaisuutta. Kellon alla palaa valo, kuin odottaisi jotakuta. Vanha alus saapuu satamaan. Se ei kiirehdi, eikä väistä sumua. "Kuopio no.1" on kuva ajasta, joka ei enää mittaa minuutteja vaan merkitystä. Tämä on kunnianosoitus pysähtyneille hetkille – ja kaupungeille, jotka kantavat niitä sisällään.
