Tunnelma:
Hiljainen ranta, teollinen menneisyys ja metsän sisään piilotettu tulevaisuus. Lahti seisoo paikoillaan kuin odottamassa uutta hyppyä – ei ääntä, ei liikettä, vain raskas ilma ja ajaton maisema.
Teoksen tarina:
Vanha tehdasrakennus nousee veden ääreltä, piippu suoraan taivasta kohti. Taustalla kohoavat hyppyrimäet – tyhjät, mutta silti valmiit. Niiden rinnalla radiomastot piirtyvät sumun läpi kuin muistona yhteydestä johonkin suurempaan. "Lahti no.1" ei kuvaa kilpailua, vaan sen jälkeistä hiljaisuutta. Se on kuva kaupungista, joka ei esittele itseään – vaan antaa ajan tehdä sen puolestaan.
