Tunnelma:
Pohjoisen vahti – seisoo kuin valo varjojen keskellä.
Jää, hiljaisuus ja tarkka katse: tässä kuvassa asuu rauha, joka ei kaipaa sanoja.
Teoksen tarina:
Valkoinenpaimenkoira seisoo yksin kylmässä tunturimaisemassa, kivellä, joka kohoaa lumisen maan yläpuolelle kuin vartion paikka.
Taustalla häämöttää mökki – valo sen ikkunassa kertoo, että jossain on koti, mutta tämä koira on valinnut jäädä ulos.
Sen asento ei ole uhmakas, vaan valpas. Se ei pelkää, se suojelee.
Kuva on kunnianosoitus rodulle, joka tunnetaan rohkeudestaan, älykkyydestään ja kauneudestaan – mutta ennen kaikkea hiljaisesta voimastaan.
Tämä teos on yhtä aikaa vahva ja hauras. Se kertoo tarinan eläimestä, joka ei ole vain lemmikki – vaan sielunvahti.
